Arvioinnin perusteet

Työssäoppiminen on osa tutkinnon suorittamista, minkä vuoksi opiskelijan on saatava siitä arviointi kuten mistä tahansa muustakin opintoihinsa kuuluvasta kurssista. Sanallinen palaute on kehittävämpää, mutta yleensä sen lisäksi annetaan myös numeerinen arvio. Eri tutkinnoissa on erilaiset vaatimukset työssäoppimisen ja sen arvioinnin suhteen, joten ohjaajan tulee aina selvittää kulloisetkin arviointiperusteet.

Aiemmin oppilasta arvioi vain opettaja. Nykyään arviointia suorittaa opettajan ohella työpaikan edustaja sekä opiskelija itse. Näyttötutkinnoissa on kolmikantaperiaate: näyttöjä arvioivat oppilaitoksen edustaja, työnantajan edustaja ja työntekijän edustaja.

Perustutkinnossa yksittäiset tehtävät, kurssit ja näytöt arvioidaan sanallisesti eli laadullisesti, minkä lisäksi ne arvioidaan asteikolla 1-5. Ammattitutkinnossa yksittäiset tehtävät ja kurssit arvioidaan sanallisesti ja asteikolla 1-5. Ammattitutkintojen näytöt arvioidaan sanallisesti, mutta numeroarviointia ei ole. Tällöin näyttö on joko hyväksytty tai hylätty (vaatii täydennystä).

HUOM! Työpaikkaohjaaja ei voi olla näytönarvioija työpaikalla, mutta hänen tulee tietää näyttöjen arvioinnin periaatteet! Työpaikkaohjaaja arvioi sen sijaan työssäoppimista ja antaa palautetta mahdollisista oppimistehtävistä.

Miksi arvioidaan?